Kirjoitan blogia yhteistyössä Veikkauksen kanssa. Omalla sivullani julkaisen jo Veikkauksen sivuilta poistuneet kirjoitukseni. Uusimman blogini löydät aina osoitteesta http://bit.ly/RamunMatkassa.
Katson ulos ikkunasta ja näen 15.kerroksesta pitkälle. Näen illan pimeydessä muun muassa Amur-joen, ylväitä kerrostaloja ja suuren kirkon nimeltä Spaso-Preobrazhenskyn katedraali.
Olen Habarovskissa, Venäjän Kaukoidässä noin 30 kilometriä Kiinan rajalta. Kaukana kotoa Vantaalta, jonne on tällä hetkellä seitsemän tunnin aikaero. Istahdan pöydän ääreen ja alan kirjoittamaan ajatuksiani paperille taistellen samalla jet lagia vastaan.
Mietin mennyttä. Olen pelannut jääkiekkoa ammatikseni jo yli kymmenen vuotta, vaikka ikää on vasta 28-vuotta. Ison osan tuosta ajasta olen pelannut kotoisessa SM-Liigassa. TPS, Blues ja suurimman osan aikaa HIFK ovat olleet seurojani Suomessa.
Nyt on alkamassa yhdestoista täysi kauteni, mutta vasta toinen ulkomailla. Edellinen ulkomaan reissuni jakautui kahdelle eri kaudelle ja kesti yhteensä vuoden. Tammikuussa 2013 sain mahdollisuuden pelata ehkäpä KHL:n tunnetuimmassa seurassa Pietarin SKA:ssa. Olin seuran historian ensimmäinen suomalainen pelaaja. Kevään jälkeen minut treidattiin Lev Prahaan, josta nopealla visiitillä siirryin Tukholman AIK:hon ja sieltä lopulta paluu takaisin Stadiin ja HIFK:hon.
Viime kausi HIFK:n kanssa oli lähellä päättyä täydellisesti kun voitimme runkosarjan ja hävisimme mestaruuden vain niukasti finaaleissa Tapparalle. Olin jo aikaa sitten päättänyt, että urani jatkuu ulkomailla tulevalla kaudella. Sopimuksen teossa meni lopulta hiukan odotettua kauemmin. Lopulta sain uuden mahdollisuuden KHL:ssä, kun Amur Habarovsk halusi minut.
Lähdin Habarovskiin jo 1.7 yhdessä Kristian Kuuselan ja Juha Metsolan kanssa. Metsola pelasi Amurin maalissa jo viime kaudella, mutta Kuusela teki sopimuksen vain viikon ennen minua. Valintaani lähteä Habarovskiin vaikutti myös kahden muun suomalaisen sopimukset. Erityisesti ajatus pelaamisesta samassa ketjussa Kuuselan kanssa houkutteli kun yhteistä historiaa löytyy Bluesin ajoilta. Olemme pelanneet yhdessä Amurin harjoitusotteluissa ja kun KHL-kausi alkaa ensi keskiviikkona, niin olemme valmiita kantamaan joukkuetta ykkösketjusta käsin.
Olemme olleet nyt lähes kahdeksan viikkoa yhdessä uuden joukkueen kanssa. Alkuun kaksi viikkoa Habarovskissa, jonka jälkeen reilu neljä ja puoli viikkoa reissussa harjoittelemassa ja pelaamassa. Tukikohtina meillä oli Venäjällä Moskova, Suomessa Pajulahti ja Tshekissä Ceske Budejovice. Pelasimme tänä aikana yhteensä yhdeksän harjoitusottelua, joista itse pelasin kahdeksan eli pelituntuma on kesän jäljiltä varmasti jo löydetty. Jäällä on oltu niin paljon, että luistimet tuntuu jo olevan oikein päin jaloissa.
Aikani Pietarissa on niin tuoreessa muistissa, että Venäjän kulttuurierot Suomeen eivät ole sinällään täällä tulleet yllätyksenä. Olen nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa venäläisen päävalmentajan joukkueessa ja vaikka kuinka yritin varautua kovaan harjoitteluun, niin silti tämä kahdeksan viikkoa on tuntunut rajulta.
Olen tunnetusti tuonut paljon pyöräilyä esiin harjoitusmuotonani ja suorastaan välttänyt isoja juoksukilometrejä. Kahdeksassa viikossa on nyt juostu enemmän kuin olen juossut yhteensä parina viime vuotena.
Ylipäätään harjoitusmäärät ovat olleet lähes tuplat siihen verrattuna mitä Suomessa harjoitellaan tähän aikaan ennen kauden alkua. Välillä on menty jopa kolmesti päivässä.
Onkin mielenkiintoista nähdä millaisen tuloksen tällä harjoittelulla saa, sillä täysin erilainen harjoittelu vuosi sitten toi itselleni hyvän kauden ja pystyin olemaan parhaimmillani keväällä. Toivon, että tämäkin tyyli kantaa vähintään samaan tai jopa parempaan lopputulokseen.
Kirjoitan elämästäni Habarovskissa seuraavien kuukausien ajan, muun muassa lentokoneissa, hotelleissa ja jäähalleissa ympäri Venäjän ja Euroopan. Kauden mittaan on tarkoitus kirjoittaa kuulumisia vähintään pari kertaa kuukaudessa. Tuon somessa myös esiin kuvilla ja videoilla matkaani milloin missäkin ja milloin kenenkin kanssa. Opin jatkuvasti uutta ja näen uusia asioita. Pyrin niitä kokemuksia tuomaan esiin teille lukijoille ja somen seuraajille parhaan kykyni mukaan.
Venäjä on Venäjä, kuuluu usein sanottavan Suomessa, mutta tiedätkö oikeasti mitä se venäläinen kulttuuri ja elämä on? Tämän kauden jälkeen tiedät jo paljon enemmän.
Blogin loppuun ajattelin lisätä aina lentokilometrit ja katsotaan yhdessä mihin laskuri päätyy ensi keväänä. Tähän mennessä lentokilometrejä on kertynyt 23 500 ja lentokoneessa on vietetty yli 30 tuntia. Paljon on Suomessa puhuttu Jokereiden matkustamisesta ja verrokkina voin todeta Jokereiden ilmoittaneen runkosarjan lentokilometrien määräksi 53 300km tulevalla kaudella. Meillä lukemat Amurin kanssa tulevat olemaan siis aivan eri luokkaa kun kausi ei vielä ole alkanutkaan ja nyt jo lähes puolet tuosta kasassa.