Kirjoitan blogia yhteistyössä Veikkauksen kanssa. Omalla sivullani julkaisen jo Veikkauksen sivuilta poistuneet kirjoitukseni. Uusimman blogini löydät aina osoitteesta http://bit.ly/RamunMatkassa.
Kolmen ottelun ja kolmen läntisen Venäjän kaupungin vieraskiertue on takana: Pietari, Tserepovets ja Moskova. Pietarin SKA on vanha joukkueeni vuodelta 2013, joka on ehkä KHL:n suurin seura, sillä monet seuran taustalla olevat ihmiset ovat myös koko KHL:n taustahenkilöitä.
Puitteet ovat Pietarissa ainakin kohdallaan ja joukkue vilisee vuosi toisensa jälkeen kovan luokan tähtiä sekä eurooppalaisia kärkipelaajia että jopa NHL-tason pelaajia. Vuonna 2007 perustetun KHL: aikana mestaruus on kuitenkin matkannut seuralle vain kerran vuonna 2015 ja voittamisen perinne seuralta puuttuu muutenkin, sillä entistä Venäjän liigaa seura ei koskaan voittanut.
Kaupunkiin on kuitenkin saatu rakennettua SKA:n ympärille kiinnostusta jääkiekkoa ja KHL:ää kohtaan. Ottelut ovat usein loppuunmyytyjä yli 12 000 ihmisen hallissa. Toki edelleen jalkapallo ja Zenit on se kaupungin ykkösjuttu. Hävisimme ottelun SKA:ta vastaan 4-1 mutta pelasimme kuitenkin kohtuullisesti. Pietarista kun harva hakee pisteitä mukaansa. Mieleenpainuva ottelu itselle, vaikka joukkueessa ei pelaakaan enää itselle tuttuja muuta kuin suomalaiset Koskinen ja Koskiranta sekä Viktor Tihonov ja Maxim Chudinov. Taustaryhmästä sen sijaan löytyy vielä useampiakin tuttuja, joita oli mukava nähdä.
Venäjän toiseksi suurimman kaupungin Pietarin jälkeen suuntasimme lyhyellä tunnin lennolla pienempään reilun 300 000 asukkaan Tserepovetsiin. Teollisuuskaupunki on karu maisemiltaan ja on yksi niitä kaupunkeja, joista ei löydy kovin hyvää hotellia vaan olosuhteet ovat hieman vaatimattomammat. Jos oli Pietarissa mekkalaa ja ihmisiä niin Tserepovetsissa olisi pelin aikana ehtinyt katsojat laskea itse. Ilmoitettuja katsojia oli paikan päällä 2300, mutta veikkaan, että todellisuudessa jäätiin alle kahden tuhannen. Tunnelma jäi myös hyvin vaisuksi, vaikka pieni faniryhmä yrittikin luoda sitä. Hävisimme tiukan ottelun 2-1. Ottelu oli kyllä meidän voitettavissa, sillä Severstal ei ole lähtökohtaisesti meitä hirveästi edellä.
Kolmas ottelu pelattiin Moskovassa jossa vastassa legendaarinen TsSKA. Aikanaan joukkue luotiin Venäjän armeijan joukkueeksi, kuten myös Pietarin SKA, joskin huomattavasti kovemmalla menestyksellä. Jäädytettyjä pelipaitoja löytyy hallin seinustalta niin paljon ettei sinne hirveästi enää mahdu. Monet numerot jäädytetty pariinkin otteeseen joskin erona Suomeen se, että numeroilla silti useimmissa tapauksissa edelleen pelataan. Kuten usein niin suurta seuraa vastaan on helpompi pelata altavastaajana ilman paineita. Tällä kertaa se konkretisoitui itselleni ensimmäisiä kertoja urallani, sillä yleensä olen pelannut esimerkiksi HIFK:n paidassa Suomessa, jossa tilanne on juuri toisinpäin. Toki Moskovassakin oli vain vähän reilu 2000 ihmistä pelissä, joten fanien buuaus jäi uupumaan kun vieraileva Amurin Tiikerit haki rankkareiden jälkeen 1-2 voiton. Kova lätkämatsi ja meille henkisesti elintärkeä voitto. Voiton jälkeen on ihan eri fiilis lähteä reissulta kohti itää Habarovskia.
Nyt saadaan muutama päivä hengähtää ennen 4.10 tiistaina pelattavaa kotipeliä Spartakia vastaan ja seuraavia otteluita Torpedoa ja Sochia vastaan. Kolme peliä siis kotona edessä, jonka jälkeen onkin jo kolmannes runkosarjasta pelattu eli 20 ottelua.
Vapaapäiviä oli tähänkään kohtaan toki turha odottaa. Edellinen onkin elokuun alusta Tsekin harjoitusleiriltä. Ehkä seuraava tulee vielä ennen joulua, kuka tietää. Matkustusta on nyt takana noin 52 500 kilometriä. Käytännössä nyt olen siis lentänyt heinäkuusta alkaen saman minkä Jokerit tulevat lentämään koko runkosarjansa aikana. Lentosukille tulee siis käyttöä, sillä nythän tämä leikki on vasta alkanut. Seikkailua on vielä paljon jäljellä, joten nautitaan siitä täysillä.
