Kirjoitan blogia yhteistyössä Veikkauksen kanssa. Omalla sivullani julkaisen jo Veikkauksen sivuilta poistuneet kirjoitukseni. Uusimman blogini löydät aina osoitteesta http://bit.ly/RamunMatkassa.
Alla oleva blogiteksti julkaistiin Veikkauksen sivuilla 13.11.2016.
60 ottelun runkosarjasta on nyt takana tasan puolet eli 30 ottelua. Olemme pelanneet Amurin Tiikereiden kanssa sekä kotona että vieraissa 15 ottelua. Pisteitä olemme keränneet 31, joten ensimmäinen puolisko ei ollut niin hyvä kuin olisimme halunneet ja toivoneet. Olemme toiseksi viimeisenä itäisessä konferenssissa, mutta toisaalta sarja on tasainen ja pudotuspeli mahdollisuudet ovat vielä realistiset, mutta kurssin on nyt käännyttävä. Kotipeleistä olemme saaneet ihan hyvin voittoja, mutta tarvitsemme pisteitä jatkossa enemmän myös vieraista.
Henkilökohtaisesti olen saanut kohtuullisen startin. Tehopisteitä on kertynyt 5+12=17 ja olen pystynyt pelaamaan kaikki ottelut. Viime kaudellakaan en ollut yhdestäkään pelistä pois, joten sama tavoite on myös tällä kaudella. Yhteensä pelejä treenipelit mukaan laskettuna on tällä kaudella nyt 39 takana. Kunto tuntuu olevan ihan hyvä, joskaan ei varmastikaan urani paras ja kauden matkustus rasitus toki myös hiukan vaikuttaa. Terveys kuitenkin yleisesti ottaen hyvä eli ei isompia vammoja ja krooninen IBD-sairautenikin on tällä hetkellä pitkälti oireeton.
Kolme viimeistä peliämme viime viikolla pelasimme Venäjän ulkopuolella. Ensimmäinen niistä oli Suomessa. Jokereita vastaan peli Helsingissä päättyi meidän 3-2 tappioon rangaistuslaukaus kilpailun jälkeen, joten saimme yhden pisteen. Itse ottelulta odotin paljon enemmän ja varsinkin tunnelmalta hallissa. Hartwall Areena ei ole koskaan ollut tunnettu hyvästä tunnelmastaan, mutta nyt oli jopa huonoin tunnelma kaikista pelaamistani peleistä. Toivotaan, että siellä meininki muuttuu kauden edetessä paremmaksi. Jokereidenkin olisi mukavampi pelata, kun hallissa olisi tunnelmaa eikä ihan hiljaista.
Moni tuttu oli tullut katsomaan ottelua Helsingissä ja pelin jälkeen oli isompi ryhmä vastassa ulkona. Itseäni ainakin auttaa jaksamaan kun moni antoi tukensa pitkän kauden keskellä. IFK:lla oli ottelu samana iltana, joten varmasti tulijoita olisi ollut enemmänkin ilman päällekkäisyyttä. Kiitos kuitenkin kaikille, jotka tulitte ihan moikkaamaankin! Pääasia toki, että jossain olit katsomassa jääkiekkoa olit sitten Stadissa tai Hesassa. Suomen vierailulla sain nukkua myös kolme yötä kotona hotellin sijasta, joten virkeyttä haettiin myös sieltä. Saunassakin tuli käytyä luonnollisesti.
Helsingistä jatkettiin matkaa kohti Latviaa. Lensimme Riikaan, mutta poikkeuksellisesti Dynamo Riika pelasi kaksi kotiotteluaan Riikan sijasta Liepajassa, jonne oli kolmen tunnin bussimatka. Toisen ottelun Dynamo pelasi Admiral Vladivostokia vastaan. Mielenkiintoinen on ollut ajatusmalli ohjelman laatijalla, kun on laittanut lisämatkustuksen juuri niille kahdelle jengille, jotka matkustavat jo muutenkin eniten koko sarjassa.
Liepajan halli oli pieni, hiukan reilun tuhannen katsojan kapasiteetilla ja pienellä kaukalolla. Hävisimme ottelun 3-2 ja kavennusmaalimmekin iskimme vasta 13 sekuntia ennen loppua. Ottelussa meidän laitahyökkääjä Kirill Kapustin sai kiekon ikävästi lämäristä suoraan naamaan ja jäälle tuli iso lammikko verta. Kirill voi nyt jo paremmin, koska sai nopeata hoitoa ambulanssi-henkilökunnalta, mutta vielä ei ole tietoa koska pääsee takaisin peleille. Pilliruokintaa on joka tapauksessa hetken aikaa edessä.
Jos oli Helsingissä heikko tunnelma ja Liepajassa täydestä hallista huolimatta vain reilu tuhat katsojaa niin toista oli reissun viimeisessä pelissä Valko-Venäjän Minskissä. Lähes täysi halli ja 15 000 ihmistä paikalla ja huippu meininki koko pelin. Ei tarvittu keinotekoisia läpsyttimiä vaan ihmiset käyttivät käsiään ja ääntään. Fanikatsomo toimi kuin junan vessa ja lopussa liikkui vielä aallot. Täytyy muistaa, että nyt oli vastassa Amur Habarovsk, joka ei ole se houkuttelevin vierasjoukkue. Hävisimme ottelun 3-0 eikä meillä ollut oikein sanansijaa ottelussa. Ottelun jälkeen siis kamat kassiin ja nokka kohti Habarovskia. Taas siirsimme seitsemän tuntia kelloa eteenpäin lennon aikana.
Tällä viikolla pelaamme pienen tauon jälkeen kolme ottelua kotona ja sanomattakin selvää, että täytyy saada voittoja. Habarovskiin on tullut jo pientä lumipeitettä, mutta sankinta lumisadetta vielä odotellaan, jonka jälkeen liikenne menee myös täällä sekaisin. Onneksi asumme lähellä jäähallia ja kuskimme Denis tietää kiertoreitit. Pimeydessä kohti joulua ja kauden toista puolikasta.
Lentokilsoja tähän mennessä mittarissa reilut 83 000 kilometriä.