Tiikerin KHL-kauden viimeinen kolmen ottelun vierasreissu alkoi Moskovasta. Olimme lähes viikon ennen ensimmäistä peliämme kaupungissa. Kerrankin ehdimme totutella aikaeroon hyvin, sillä seitsemän tunnin aikaeroa ei kurota päivässä tai kahdessa kiinni. Otteluissa ei ollut sen kummempaa panosta enää, joten valmistautuminen niihin tuntui turhalta odottelulta. Tällä kertaa ehdin käymään myös keskustassa katsomassa nähtävyyksiä ja kaupungin elämää.
Yksi Tiikeri siirtyi vielä ennen Euroopan siirtorajaa Tampereelle. Kristian Kuusela pelaa lopun kaudesta Tapparassa. Ketjukaverilleni ja reissujen huonekaverilleni toivon kaikkea hyvää ja menestystä kotimaisemissaan.
Ensimmäisessä ottelussa kukitettiin Dinamon entinen pelaaja Ilya Gorokhov, joka oli päättänyt lopettaa uransa tähän kauteen. Muistan miehen valitettavasti hyvin jo vuodelta 2013, kun hävisimme SKA:n kanssa Dinamolle läntisen konferenssin finaalissa ja Dinamo marssi lopulta mestaruuteen. Ilya tuli meille tällä kauden kesken kauden Sotshista, joten taival Tiikereissä jäi lyhyeksi. Ottelu oli hieman yllättäenkin meidän johdossa pitkään 2–0, mutta Dinamo kavensi ensin Juuso Hietasen maalilla, tuli tasoihin ja reilu minuutti ennen loppua ohi, voittaen ottelun 3–2. Hyvä ottelu kuitenkin yhtä KHL:n suurseuraa vastaan uudessa Moskovan VTB-jääpalatsissa, jossa pelattiin viime kevään MM-kisat loppuotteluineen.
Moskovan ruuhkat kokonaisuudessaan olivat taas niin jäätävät, että autoillessa on pakko jättää ainakin tunti tai mieluummin pari pelivaraa. Jonkin verran on vuosien aikana tullut Moskovan ruuhkissa istuttua, enkä oikeestaan käytä enää sanaa liikenneruuhka Suomessa ollessani, vaikka itsekin kehällä ja Tuusulanväylällä toisinaan matelen. Tälläkin kertaa reissulla mietti toisinaan, että kävellen olisi ehkä jo perillä.
Toinen ottelumme on Podolskissa, joka kuuluu Moskovan alueeseen, mutta on oma kaupunkinsa kuitenkin. 200 000 asukkaan kaupunki on noin 50 kilometrin päässä Moskovan keskustasta. Kaupungin joukkue Vitjaz selviytyi ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin KHL-historiansa aikana. Joukkueen toinen suomalainen Miro Aaltonen on itselleni tuttu Espoo Bluesin ajoilta ja miehen kanssa muutama sananen tuli vaihdettuakin pelin jälkeen. Miro on pelannut huikean kauden KHL:ssä ja myös Leijonissa, joten toivotaan miehellä pysyvän sama meininki yllä koko kevään. Tiikeri voitti ottelun rangaituslaukauskilpailun jälkeen 3–2, joten Metsola sai pienen niskalenkin ystävästään ja kollegastaan Harri Säteristä, joka tilkitsee Vitjazin maalia tällä kaudella. Podolskissa oli halli lähes täynnä ja hyvä meininki. Pientä buumia jopa havaittavissa.
Kauden viimeinen ottelu
Moskovasta lensimme lyhyen matkan kohti kauden viimeistä otteluamme Jaroslavliin. Inhimillistä on, että laskeutuessaan Jaroslavlin kentälle tulee mieleen 7.9.2011, jolloin jääkiekkoileva maailma pysähtyi. Koko Lokomotivin joukkue menehtyi onnettomuudessa, joka tapahtui heti koneen nousun jälkeen Jaroslavlin kentältä. Päivä ei unohdu Jaroslavlissa varmasti ikinä.
Saavuttuamme hotellille luin uutisista Lada Toljatin joutuneen onnettomuuteen Riikassa nousun yhteydessä. Tämäkin nyt vielä juuri kun itse laskeuduimme Jaroslavliin. Onneksi tällä kertaa vain kone sai vaurioita eikä ehtinyt ilmaan asti ja ihmiset koneen sisällä selvisivät säikähdyksellä. Pelolle pitää antaa sijaa, mutta sen ei tule kuitenkaan liiaksi ohjata päätöksiä tai elämä muuttuu vaikeaksi.
Tiikeri kaatoi paineettomassa tilassa kauden viimeisessä ottelussaan Lokomotivin 5–3 ja päätti kauden hymyssä suin huolimatta itäisen konferessin sijoituksesta 12. Jaroslavlin halli oli täynnä ja tunnelma korkealla tappiosta huolimatta. Lokomotivin monivuotinen pelaaja Ilya Gorokhov pelasi uransa viimeisen ottelun entisessä kotihallissaan. Ilya kiersi kenttää ottelun jälleen ja sai raikuvat aplodit seisovalta yleisöltä. Mies sai erilaisia muistoja Lokomotivilta ja vaihtoi Tiikeri-paitansakin lopuksi Lokomotivin punaiseen. Tätä on urheilukulttuuri parhaimmillaan.
Oman kauteni saldo: 49 ottelua, tehopisteet 7+18=25, tehotilasto +3 ja 14 minuuttia jäähyjä. Peliaikaa tuli ottelua kohden 17.08 ja aloitusprosentti jäi plussan puolelle ollen 52.2.
Tilastollisesti kausi oli henkilökohtaisesti kohtuullinen ja kokonaisuudessaan tyydyttävä. Tehoja olisin kaivannut lisää, mutta ottelumäärääni suhteutettuna se on kuitenkin kohtuullinen saldo ja joukkueemme toiseksi paras.
Aika näyttää mistä paikka löytyy ensi kaudeksi ja moni asia vaikuttaa myös omiin valintoihini ja teen päätökseni kaikessa rauhassa. Viime vuonna tiesin kesäkuussa missä pelaan. Tänä vuonnakin on täysin mahdotonta ennustaa missä kohtaa päätös ensi kauden suhteen tulee. KHL:ssä on esimerkiksi monta seuraa, jotka eivät edes vielä tiedä pystyvätkö pelaamaan koko sarjassa ensi kaudella. Odotellaan siis rauhassa.
Olemme nyt Habarovskissa ja vietämme vielä yhteistä aikaa joukkueen kanssa maaliskuun alkupuolelle asti. Pelaamme vielä näytösotteluita lähikaupungeissa ja Habarovskin faneillemme. Habarovskissa on vielä hyvin lunta ja pakkasta, joten ihan vielä ei jäädä kesätauolle.
Lentämistä takana 147 500 kilometriä.
