Heräsin aikaisin aamusta ilman kellon soittoa. Lähtö kohti Habarovskin lentokenttää oli puolilta päivin. Autokuskimme Denis tuli hakemaan, ajoissa kuten aina. Laukkujen ja mailojen kantamiseen apu oli tervetullutta. Lentokentällä sumplittiin vielä laukkuja sopivan painoisiksi ennen kuin saatiin ne hihnalle. Mukaan tuli kaksi lätkäkassia ja iso matkalaukku. Yhden ylimääräisen laukun joutui erikseen maksamaan. Denis halasi samalla toivoen, että tulen vielä takaisin. Aika näyttää kohtaako tiemme miehen kanssa vielä joskus.
Istuin Aeroflotin isoon lentokoneeseen ja edessä oli kahdeksan tuntia lentämistä Moskovaan, jonka jälkeen neljän tunnin odottelu ennen lentämistä Vantaalle. Lentäminen alkaa olla jo tuttua puuhaa, rutiinia. Mietin matkaa, joka alkoi heinäkuun alusta. Ikimuistoinen kausi, josta voisi kirjoittaa jo yhden kirjan. Paljon kaikkea laidasta laitaan.
Olen nyt pelannut 11 vuotta jääkiekkoa ammatikseni. Jokainen vuosi on ollut omanlaisensa ja erityinen. Kun joskus urani jälkeen mietin kausiani, niin uskon tämän nousevan mieleen siellä kärkipäässä. Pelillisesti pelasin vähintäänkin kohtuullisen kauden, vaikka en missään vaiheessa tuntenut, että olisin saanut ihan parasta irti. En saanut itseäni ihan parhaaseen fyysiseen iskuun edellisen vaikean kauden jälkeen jolloin, olin kevään peleissä urani huonoimmassa kunnossa pitkälti IBD-sairauteni vaikeuksien takia. Tämä kausi meni ilman isompia ongelmia, enkä taaskaan joutunut jättämään pelejä sairauteni takia välistä. Silti uusien pohjien tekemiseen olisin tarvinnut hiukan enemmän aikaa viime kauden jälkeen. Jääkiekko on laji, jossa fyysistä puolta pystyy paikkaamaan niin monella muulla asialla ja pelasin silti vuosi sittenkin hyvän kevään ilman parasta terää. Enkä toki tälläkään kaudella löytänyt voittajaa itselleni harjoituksissa oman bravuurini kolmen kierroksen luistelussa joten kunto muihin nähden oli varmasti täysin riittävä. Silti haluan olla vielä parempi myös fyysisesti jatkossa.
Kausi oli minulle ensimmäinen kokonainen KHL:ssä aiemman Pietarin SKA:ssa vietetyn kevään jälkeen, joten nyt olen päässyt sarjaan sisään hyvin. Aika näyttää jatkuuko pelini KHL:ssä, mutta jos jatkuu niin valmiudet peliin ovat paremmat, kun tunnen pelitapoja ja vastustajia paremmin. Selkeitä eroja esimerkiksi Liigaan on paljon. Toisaalta, eroa on kulttuurissa ja tavassa tehdä asioita. Harjoittelu, pelaaminen ja matkustaminen jatkuvasti väsyneenä. Monia asioita, jotka oppii oikeastaan vain kokemuksen kautta.
Näin kauden aikana paljon erilaisia paikkoja, kun pelasimme vähintään kerran vieraissa kaikkia 28 muuta KHL:n joukkuetta vastaan. Tutustuin moniin hienoihin ihmisiin ja opin toki muutaman sanan venäjääkin. Ymmärrän asiayhteydessä jo joitain sanoja. Toisaalta en yrittänytkään opiskella kieltä aktiivisesti vaan käytin aikaani muihin asioihin. Yksi niistä oli tämä blogiin kirjoittaminen. Halusin tuoda suomalaisille KHL:ää tutummaksi ja näyttää miltä jääkiekkoilijan elämä näyttää Kiinan itärajan tuntumassa Siperian takana. Uskon onnistuneeni tavoitteessani ja toivon kaikkien viihtyneen Ramun Matkassa. Kuten todettua en tiedä vielä missä Ramu matkaa seuraavaksi, mutta oli se missä tahansa niin matkaaminen tapahtuu yhtä upeaa kokemusta rikkaampana.
Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni lähteä Habarovskiin. Sain tukea myös suomalaisilta pelikavereiltani Juha Metsolalta ja Kristian Kuuselalta läpi kauden. Toivottavasti pystyin itse myös tukemaan heitä. Matka oli hieno ja ehdottomasti mielenkiintoisempi yhdessä kuin erikseen.
Kiitos kaudesta kaikille seuraajilleni niin täällä blogin puolella kuin somessa! Aion pysyä aktiivisena ja avoimena jatkossakin. Peli on peliä, mutta elämä sen ympärillä kiinnostaa ja on meidän kaikkien etu, että me urheilijat avaamme myös sitä.
Lentämistä heinäkuusta alkaen tuli mittariin yhteensä 155 000 kilometriä.
