Kevään ja kesän kuulumisia

Kesä 2017 on pitkällä vauhdissaan ja juhannuskin alkaa jo lähestyä. Halusin tässä kohtaa kertoa omasta keväästä ja kesästäni, joten otin ”kynän” käteen. Tätä kirjoittaessa istun itseasiassa lentokoneessa. Tällä kertaa Kaliforniasta kotiin päin tulossa. Pitkiin lentoihin toki tottui viime kaudella, kun paineli Venäjää ja Eurooppaa ristiin rastiin, joten tämä menee jo rutiinilla.

Kulunut kausi päättyi meillä Habarovskissa hyvin aikaisin ja olin kotona Suomessa jo maaliskuun alussa. Vietin pitkän kevään aika paljolti kotona. Se oli tietoinenkin valinta, raskaan kauden matkustamisen päälle, piti saada hetkeksi rauhoittua aloilleen. Lepäsin myös useamman viikon ja maaliskuu meni käytännössä harjoittelematta. Liikuntaa toki tulee tehtyä jonkin verran aina, mutta kunnon harjoituksista on hyvä saada välillä huilia. Näin kroppa ja mieli palautuu myös urheilijalla. Varsinaisilta isoimmilta vammoilta selvisin kauden aikana jälleen, joten sen suhteen kaikki kunnossa ja pääsin huhtikuussa aloittamaan kunnon harjoitukset.

Olen nyt toista kertaa 11 vuoden urani aikana tilanteessa, jossa en kauden päätteeksi tiedä missä pelaan seuraavalla kaudella. Viime kaudella sopimuksen tekeminen meni kesäkuun alkuun ja nyt eletään jo kesäkuun puoliväliä, joten ollaan edellisvuottakin pidemmällä. Tässä kohtaa totean kuitenkin, että kyseessä on osin tietoinen valinta. Olisin varmasti tehnyt jo sopimuksen niin halutessani, mutta olen halunnut odottaa sitä parasta mahdollista paikkaa ja tässä kohtaa tarkoitan ulkomaita. Minulla on vielä halu jatkaa KHL:ssä ja myös muut ulkomaan sarjat kiinnostavat. Tulevalla kaudella kuitenkin KHL on ykkösenä listalla. Kuten aikaisempinakin vuosina, se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että tartun mihin tahansa sopimukseen. Aika siis näyttää, missä pelaan tulevan kauden, mutta varmaa on se, että itse en sitä vielä tiedä.

Sinänsä ilman sopimusta oleminen ei tässä kohtaa omaan elämääni sen suuremmin vaikuta. Tällä hetkellä ei pelata jääkiekkoa juuri missään. Vaikka minulla olisi sopimus, harjoittelisin silti samalla tavalla omatoimisesti, kuten nytkin teen. Uskon paikan löytyvän viimeistään elokuussa, kun pelitkin alkaa ja olen silloin taas valmis. Uskon, että valmiimpi kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Sama johdonmukaisuuteni kesäharjoitteluni suhteen jatkuu ja siinä isoin asia on, että en käy jäällä laisinkaan kesällä. En usko tässä 30-vuoden kieppeillä enää lajitaitojen varsinaiseen kehittymiseen. Se on tehty jo nuorena, joten jäällä oleminen on vain aikaa pois muusta monipuolisesta harjoittelusta. Olen ollut kaikkiruokainen urheilun suhteen aina, enkä ole koskaan halunnut myöskään pelata jääkiekkoa kesällä. Isäni kielsi minulta lapsena kesän kiekkoleirit. Se on yksi parhaita päätöksiä, jonka isäni on kohdallani koskaan tehnyt. Uin, pyöräilin, juoksin, pelasin futista, salibandya jne. Kävin kalassa! Iän myötä kesät ovat tulleet vain tärkeämmäksi. Irtautuminen lajista on henkisesti minulle todella tärkeätä, jolloin kaudella ei tule jaksoja jolloin hommaan leipääntyisi. Toisaalta kun harjoittelee tavoilla, jotka itseä miellyttää saa myös harjoittelusta paljon enemmän irti.

Muutosta kesään on tapahtunut valmennuspuolella. Olen harjoitellut ammattiurani aikana kesäisin paljon veljeni Jorin kanssa salilla voimaharjoituksia ja saanut sieltä hyvät pohjat voimapuolelle. Nopeus ja luisteluvoimaharjoituksia olen tehnyt yhdessä Jukka Lehdon kanssa muutaman viime vuoden. Jukka oli fysiikkavalmentajana viime kauden Sveitsissä Ambri-Piotassa ja aiemmin minullakin IFK:ssa. Lennart Petrell on kuulunut parinani Jukan ryhmään useamman kesän. Jukan ja Lennun kanssa harjoitellaan vielä jonkin verran tänäkin kesänä. Tälle vuodelle otin mukaan laatimaan ohjelmaani hiukan kokonaisvaltaisemmin Antti Hagqvistin. Antti on minulle tuttu jo usean vuoden ajalta. Antin kanssa käynnistettiin IBD Cyclingia aikanaan. Antti itse on vahvemmin triathlon puolella mukana ja valmentaa myös mm. hiihdon puolella Ristomatti Hakolaa. Iän myötä harjoittelua on hyvä muuttaa ja tuoda uusia ärsykkeitä mukaan ja tätä olemme Antin kanssa hakeneet. Kovia voimaharjoituksia on vähennetty, koska pohja siellä on jo luotu veljeni kanssa useana kesänä. Nyt yritetään saada paremmin kaikki resurssit vielä käyttöön ja Antin vahva kestävyysurheilun osaaminen tuo vielä yhden lisäpotkun mm. fillaritreeneihin, jotka tunnetusti on ne itselleni mielekkäimmät.

Olen kevään ja alkukesän aikana ehtinyt myös tehdä poikkeuksellisen paljon IBD Cycling hommia. Olen ollut useassa kisassa huoltamassa meidän kilpailijoita normaaleiden seuran asioiden pyörittämisen lisäksi. Pari kuntoajoakin olen ehtinyt käydä polkemassa. Olen iloinen, kun seuramme on kasvanut ja yhä useampi on innokkaana mukana. Myös menestystä on tullut hyvin kilpailuissa, vaikka se ei meidän seurassa kaikkein tärkeintä olekaan.

IBD-tietoisuuden lisääminen on ykkösjuttumme ja 19.5 Maailman IBD-päivä oli onnistunut. Allekirjoittanut ajoi 24 tuntia Wattbikella Kampin Narinkkatorilla. Raskas setti, mutta saatiin tärkeälle asialle huomiota ympäri mediaa ja somea Helsingin keskeisellä paikalla. Kiitos tapahtumasta kuuluu myös Janne Hallikaiselle ja Lari Lindholmille, jotka niin ikään ajoivat koko vuorokauden. Kiitos myös kaikille muille lyhyemmän setin polkijoille ja eritoten kaikille huoltajillemme! Kaikkia tarvittiin onnistuneeseen tapahtumaan.

Mitä tulee omaan IBD-sairauteeni, niin selvisin melkein vuoden ilman akuuttia ja kortisonia kunnes vessanpöntön väri muuttui verestä punaiseksi toukokuun lopussa. Peruslääkitys ei enää riittänyt vaan nyt mennään kortisonin voimalla jälleen. Verentulo on nyt onneksi lakannut, kivut ja vessassa ravaaminen ovat jo selkeästi helpottamaan päin ja kortisonin annosta lasketaan hiljalleen. Sairaus on aaltoileva ja se on hyväksyttävä. Olen erittäin tyytyväinen, että selvisin ilman akuuttia koko edellisen kauden Venäjällä. Venäjällä toki IBD:tä esiintyy vähemmän, joten olosuhteet saattavat olla siinä suhteessa siellä jopa suotuisammat sairauteni suhteen. Suomi on tilastoissa maailman ykkönen väkilukuun suhteutettuna. Mistä se sitten johtuu, niin sitä voidaan toistaiseksivain arvailla. Liika hygieenisyys voi olla yksi hyvä arvaus ja siitä on jotain näyttöäkin.

Parin viikon Kalifornian reissu on nyt takana. Ehdin nähdä mm. San Franciscon, Giantsin baseball matsin, Alcatrazin vankilasaaren, Golden Gate sillan ja NBA:n ensimmäisen finaalin. San Josessa käytiin moikkaamassa SKA:n ajan pelikaveriani Viktor Tikhonovia ja hänen perhettään. Las Vegas oli kiva nähdä, vaikka ei ehkä ihan olekaan minun paikkani. Anaheim ja Disneyland olivat hieno kokemus. Los Angelesissa nähtävää riitti Hollywoodin Universal Studioista, Walk of Fameen ja Beverly Hillsiin. Rannalla oli kiva käydä juoksemassa ja käydä meressä pulahtamassa. Oman idolini Michael Jacksonin leposijalla vierailu oli henkilökohtaisesti kova juttu, vaikka ihan viereen ei päässytkään. Jackon musiikin tahdissa olen nuoruutta paljon viettänyt.

Seuraavana on vähän kevyemmän Kalifornian harjoittelun jälkeen vuorossa kovempaa harjoittelua kotona, kun sairauskin antaa siihen nyt hyvin myöden taas. Akuuttikaan ei estä urheilua, mutta varsinkin harjoituskaudella kannattaa akuuttien aikana ottaa rauhallisemmin. Kaudella toki pelejä ei jätetä sen takia välistä kuin äärimmäisessä tilanteessa. Toistaiseksi sitä ei ole tarvinnut tehdä. Viikonlopuksi suuntaan jälleen huoltamaan IBD Cyclingin pyöräilijöitä maantiepyöräilyn SM-kisoihin Pikku-Syötteelle. Kesän kohokohtia ehdottomasti. Pyörä se on itselläkin mukana harjoitusmielessä vaikka viivalle itse kisaan ei kannatakaan lähteä Suomen parhaiden kanssa. Ehkä vielä joku päivä…

Hyvää kesää ja juhannusta kaikille! Jos saan jotain toivoa niin kaivakaa fillari tai vaikka onkivapa sen lätkämailan sijasta esiin. Nyt on sen aika! 🙂