Suomessa usein vertaillaan Liigaa muihin sarjoihin ja yhä useammin kuulee vertailua nimenomaan KHL:n ja Liigan välillä. Osansa vertailun lisääntymisellä on ollut tietenkin Jokereilla.
Miten Liiga-joukkue pärjäisi KHL:ssä, miten peli ja kulttuuri eroaa?
Olen pelannut molemmissa sarjoissa useammissa joukkueissa ja koen jääkiekon lähtökohtaisesti olevan isossa kuvassa sarjojen välillä samanlaista, eurooppalaiseen perinteeseen pohjaavaa. Peli ja pelaajat ovat parhaimmillaan KHL:ssä tasoltaan kovempia, mutta sarjan sisällä tasoerot ovat isommat kuin Liigassa. Liigan parhaimmisto taistelisi varmasti pudotuspelipaikoista myös KHL:ssä.
Isoin konkreettinen ero sarjoissa tulee matkustamisessa. KHL:ssä lennetään jokaiseen vieraspeliin, kun taas Suomessa pääsääntöisesti mennään bussilla Oulua lukuunottamatta. Viime kaudella matkustin Amurin kanssa yhteensä 155 000 kilometriä lentokoneella. Matkustamisen määrä on KHL:n ääripää Habarovskin itäisestä sijainnista johtuen. Jokereilla matkustamista on noin kolmannes tuosta lukemasta.
Lännessä sijaitsevat KHL-joukkueet selviävät itse asiassa aika helpolla matkustamisella pelaajan näkökulmasta. Muistan kun pelasin Ruotsissa AIK:ssa ja matkasimme pitkiä bussimatkoja Ruotsin maan pituudesta johtuen. Kauden aikana tuli kovasti ikävä SKA:ssa vietettyä aikaa, jolloin lennot Pietarista olivat pääsääntöisesti lyhyitä ja matkustaminen oli tehty mahdollisimman helpoksi.
Isoin ero Liigaan nähden on myös se, että KHL:ssä ollaan yleensä noin viikon mittaisilla vieraskiertueilla, jolloin ei nähdä perhettä ja läheisiä ihmisiä ollenkaan. Se tekee kaudesta ehkä henkisesti hiukan raskaampaa. Osa joukkueista käyttää vielä vanhaa venäläistä tapaa ja ennen kotiotteluakin mennään koko joukkue hotelliin joko edellisenä iltana tai pelipäivän aamujään jälkeen. Se vähentää entisestään perheen kanssa vietettävää aikaa.
KHL:n joukkueista suurin osa on Venäjältä, joten voidaan sanoa venäläisen kulttuurin näkyvän vahvasti. Monissa joukkueissa esimerkiksi siunataan joukkue ennen kauden alkua pappien toimesta, kopeissa on ikoneita ja jokunen lukee raamattuakin ennen ottelua. Suomessa vastaavaa ei juurikaan näe.
Molemmat sarjat ovat täysiä ammattilaissarjoja ja joukkueiden perustoiminta harjoitusten ja pelien yhteydessä on hyvin samantyyppistä. KHL-joukkueissa on keskimäärin vähän enemmän johtoryhmää johtuen muun muassa matkustamisesta ja sen koordinoinnista, mutta muutoin joukkueen rakennekin on samanlainen. Venäläisissä joukkueissa saa olla viisi ulkomaalaista pelaajaa sen sijaan Venäjän ulkopuolisissa KHL-joukkueissa ei ole ulkolaiskiintiöitä. Liigassa EU-pelaajia saa olla rajattomasti.
Pelipäivinä syödään pääsääntöisesti pastaa, oltiin sitten missä päin tahansa Eurooppaa. Yksilöllinen syöminen on lisääntynyt, mutta edelleen perinteisiä suosikkiruokia useimmille pelaajille ovat pelipäivinä pasta bolognese tai kanapasta. KHL:ssä joukkueilla on yleensä samanlaiset buffetit, joista voi vaihdella päivittäin omaa syömistään. Liigassa ruokailu on kirjavampaa, mutta laadusta pyritään pitämään kiinni, koska ruokailun tärkeys korostuu urheilijan elämässä.
Liiga ja KHL ovat seurattuja sarjoja, mutta silti suurin osa pelaajista saa elää täysin normaalia elämää. Harva pelaaja on missään niin tunnettu, että ei voisi kaupungilla liikkua vapaasti. Poikkeuksia löytyy lähinnä pitkän uran NHL:ssä ja maajoukkueessa pelanneista pelaajista. Jääkiekko on lajina Suomen suurin ja Venäjälläkin yksi suurimmista. Tämä johtaa siihen, että pelaajien tekemisiä seurataan mediassa usein kentän ulkopuolellakin.
KHL on ääripäiden sarja siinä missä Liiga on tasaisempi niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Kuvastaa paljolti myös Venäjän ja Suomen yhteiskunnan eroja.
