Kirjoitan blogia yhteistyössä Veikkauksen kanssa. Omalla sivullani julkaisen jo Veikkauksen sivuilta poistuneet kirjoitukseni. Uusimman blogini löydät aina osoitteesta http://bit.ly/RamunMatkassa.
Alla oleva blogiteksti julkaistiin Veikkauksen sivuilla 21.11.2016.
Herään tärinään. Nousen ylös ja samalla vessan ovi paukahtaa. Säpsähdän vähän. Alan oikomaan jäseniä ja tärinä loppuu. Alkumatka olikin tasaista lentoa, mutta hetken turbulenssi sai taas valppaaksi. Nyt taas jatkuu tasaisempi meno, joten otin läppärin esille. Nykyajan kynän ja paperin. Osa jatkaa sikeitä ja osa porukasta aloitti pelaamaan korttia. Itse mietin mennyttä ja tulevaa viikkoa.
Viime viikon kolmesta kotipelistä hävisimme kaksi ja voitimme yhden. Ensimmäisestä ottelusta saimme sentään pisteen, sillä tappio tuli vasta voittolaukauskilpailun jälkeen. Sibir Novosibirsk oli etevämpi 3–4. Tulimme 0–3 tilanteesta tasoihin, joten se antoi vähän uskoa seuraavaan peliin, joka oli Avangard Omskia vastaan. Törmäsimme kuitenkin Avangardia vastaan jälleen kerran joukkueemme maalinteko ongelmaan ja jäimme nollille. 0–3 ei täysin kerro totuutta, kun viimeinen tuli tyhjiin ja meillä oli useita hyviä painostusjaksoja.
Viikon viimeisessä ottelussa nappasimme tiukan voiton 2–0 ja vuorostaan me teimme toisen maalin tyhjiin. Metallurg Novokuznetsk jäänee tällä kaudella koko sarjan viimeiseksi, joten siinä mielessä tämä voitto olikin otettava.
Habarovskissa on paljon kivoja ravintoloita ja kävimme pienellä porukalla viime lauantain pelin jälkeen yhdessä sellaisessa. Echo niminen ravintola oli todella tyylikkääs ja tunnelma oli hieno. Söimme sushia ja nautimme illasta yhdessä. Loppuillasta oli live-esiintyjäkin paikalla ja tarjoilijatkin yltyivät tanssimaan. Oli kiva käydä vähän muuallakin kuin sahata vaan asunnon, hallin ja hotellin väliä. Kovin myöhään ei tullut hilluttua, sillä rytmin sekoittaminen jo muutenkin vaativassa aikataulussamme aikaerojen suhteen olisi hölmöyttä.
Viikon päätteeksi ennen reissua pidimme fyysisesti vapaapäivän, mutta kävimme joukkueena Lenin-stadionilla. Sunnuntaina tuli täyteen tasan 34 vuotta tragediasta, joka Habarovskissa muistetaan vieläkin. 20.11.1982 moni ihminen menetti henkensä jääpallo-ottelun yhteydessä, kun ihmiset lähtivät ryntäämään stadionilta ulos vain yhdestä uloskäynnistä. Muistomerkin taulussa on 18 menehtyneen nimet, mutta todellisuudessa luku on ilmeisesti suurempi.
Joukkueemme lääkäri oli tuona päivänä pelastamassa loukkaantuneita ja hänen mukaansa kuolleita olisi ollut 27. Viranomaistiedot tuon ajan Neuvostoliitosta ovat hiukan vajavaisia.
Kuukautta aiemmin oli tapahtunut Moskovassa saman tyylinen, vielä enemmän ihmishenkiä vaatinut, onnettomuus, jalkapallo-ottelussa. Tästä tapahtuneesta on enemmän tietoa myös internetissä. Itse en ollut syntynytkään vielä tapahtumien aikoihin, toisaalta en ollut myöskään kuullut onnettomuuksista ennen tätä.
Toisinaan tekee hyvää hiljentyä ja miettiä myös elämän realiteetteja. Näin teimme sunnuntaina.
Toivon, että mahdollisimman moni on viihtynyt blogiani lukiessa. Teimme koosteen syksyn blogeistani myös venäjäksi pro hockey-julkaisuun, joka on Amurin Tiikereiden oma käsiohjelma kotiotteluihin. KHL:ssä on vielä paljon vanhanliiton käsiohjelmia joukkueilla, jotka ovat usein tyylikkäästi tehty. Tähän tuoreimpaan viime viikon ohjelmaan olin päässyt kansikuvapojaksi ja kirjoituksestani oli tullut paljon hyvää palautetta seuralle.
Lopulta se päätyi Venäjän suurimman urheilumedian sport.ru sivustolle. Positiivista palautetta on mukava saada, mutta toivon myös sitä kriittistä, joten sitäkin saa antaa. Paremmaksi voi kehittyä vain kun löytää jonkun kehityskohteen tai oppii ajattelemaan jotain uudella tavalla.
Saavuimme Jekaterinburgiin maanantaina. Jekaterinburg sijaitsee Moskovasta jonkin matkaa itään. Kuitenkin niin kaukana Habarovskista, että koneemme on tehtävä välilasku ja tankattava. Tällä kertaa riittää kuitenkin viiden tunnin kellojen siirto taakse päin. Reissumme muut kaupungit ovat kohtuullisten välimatkojen päässä toisistaan. Hanty-Mansijsk ja Kazakstanin pääkaupunki Astana, joka on muuten yksi KHL:n hienoimmista kaupungeista. Paljon Dubain tyylinen ulkonäöltään. Kävin viimeksi Astanassa vuonna 2013 ja odotan jälleen vierailua innolla.
Tärkeintä tässäkin reissussa on toki pelit. Kolme peliä juuri niitä meidän konferenssin joukkueita vastaan, jotka ovat vielä meidän tavoitettavissa. Niin sanottuja kuuden pisteen pelejä jokainen. Nyt on käännettävä vieraspelien kurssi viimeistään, jotta unelma pudotuspeleistä elää.
Kilometrejä lentokoneessa on takana tällä erää reilut 88 000 kilometrejä.
