Runkosarja alkaa lähennellä loppuaan. Jäljellä on vielä kaksi ottelua kotona ja kuusi vieraissa. Yhteensä siis enää kahdeksan ottelua kaikista kuudestakymmenestä. Mahdollisuudet pudotuspeleihin ovat edelleen teoreettiset, mutta hyvin pienet. Voitimme neljästä kotiottelustamme kolme, mutta hävisimme sen tärkeimmän. Admiral on juuri se joukkue, joka oli vielä hyvin saavutettavissa voitolla, mutta tappio niin sanotussa kuuden pisteen ottelusta oli karvas. Voitimme edellisessä pelissä Jokerit, mutta se ei hirveesti lohduttanut, sillä Jokerit hävisivät, sekä Admiralille, että Kunlunille omalla Kaukoidän kiertueellaan ja se oli huono meidän kannalta. Kuten todettua, Tiikeri taistelee kuitenkin loppuun asti tuli mitä tuli.
Tämän kauden aikana on huomannut toisinaan käyttävänsä paljon sanaa jos.
” Jos meillä ei olisi tätä järjetöntä etäisyyttä länteen.”
” Jos meillä olisi vähän kilpailukykyisempi budjetti. ”
” Jos meillä olisi käynyt ensimmäisissä otteluissa vähän parempi tuuri. ”
” Jos sitä ja tätä.”
Ajattelu on varmasti inhimillistä, vaikka ei juurikaan auta itse tilanteeseen. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja vain sillä on merkitystä miten itse toimit tänään ja huomenna. Mutta JOS en olisi lähtenyt hakemaan tätäkin kokemusta uraltani, niin olisin jäänyt paitsi monesta. Nyt osaan esimerkiksi suhtautua paremmin sanaan JOS.
On ollut ilo seurata kauden aikana muun muassa somessa ihmisten kiinnostusta joukkuettamme kohtaan Suomessakin. Yksilöt kiinnostavat myös, vaikka suomalaisittain Habarovskin kaupunki onkin toisella puolen maapalloa ja tuntematon monelle. Monet ovat myös laittaneet viestiä ja kyselleet erilaisia asioita. Mielelläni vastaan jokaiselle. Kommunikointi ihmisten kanssa Suomeen päin on pitänyt myös oman mielen virkeänä läpi kauden.
Kauden aikana olen kaivannut monia asioita Suomesta ja on vaikea sanoa mitään yhtä asiaa. Toisaalta täällä on myös paljon samoja asioita, joita on pystyy tekemään ja kokemaan Suomessakin. Saunaan olen päässyt onneksi joukkueemme pukuhuoneessa. Laidasta laitaan on ollut tarjolla erilaisia ruokia ja on ollut kesäistä, syksyistä ja talvista säätä: lunta, pakkasta, aurinkoa ja pimeyttä.
Ehkä tärkein kuitenkin kaikista on ihmiset. Läheiset ihmiset ja ystävät, joita on nähnyt hyvin vähän ja monia ei ollenkaan kesän tai viime kevään jälkeen. Sen verran täytyy myös myöntää, että maantiefillarin päällekin on kaipuuta. Se kaipuu tuskin koskaan häviää, koska kuntopyörä ei voi korvata aitoa kokemusta maantiellä.
”Huominen on huomenna vaik oltais jo sen puolella” on saanut täällä aivan eri käsityksen johtuen kahdeksan tunnin aikaerosta. SM-liigan pelien seuraaminen on hyvin hankalaa ja esimerkiksi viikonloppuna harmitti kovasti, kun en pystynyt seuraamaan snookerin Masters-turnausta livenä. Seuraan myös vapaa-ajallani monipuolisesti urheilua, joten tämä on asia missä aikaero näkyy omassa arjessani sen lisäksi, että tunnit kommunikointiin läheisten ja ystävien kanssa ovat rajalliset. Jonkin verran olen täyttänyt vapaa-aikaa sitten muilla aktiviteeteilla, kuten sarjojen ja elokuvien katsomisella. Sinänsä vaihtelukin voi olla hyvästä ja erilaiset lähestymiset arkeen eri elämäntilanteissa ovat vain hyvää oppia.
”Mennään eteenpäin”, sanoi Jutikin. Habarovskissa mennään kohti runkosarjan kahta viimeistä kotipeliä. Tiikeri pelaa ne täysillä, sillä kukaan ei tiedä jääkö ne kauden kahdeksi viimeiseksi otteluksemme Habarovskissa. Jos jää, niin seuramme upeat ja uskolliset fanit ovat ansainneet kunnon show:n loppuun. He ovat jaksaneet kannustaa meitä läpi vaikean kauden. Se on tuki, mitä pelaajana arvostan kaikista eniten. Hyvinä hetkinä on kaikki mukana. Vaikeina vain vahvimmat.
Lentokilometrit eivät ole lisääntyneet sitten viime blogin, lentämistä on takana 125 000 kilometriä.