Olympiakomitea – nykyaikainen urheiluliike?
Olympiakomitealle valittiin lauantaina uusi puheenjohtaja ja hallitus nelivuotiskaudelle. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jan Vapaavuori. 1. varapuheenjohtajaksi Susanna Rahkamo ja 2.varapuheenjohtajaksi Sari Multala. Onnittelut puheenjohtajistolle ja koko muulle hallitukselle valinnoista!
Olympiakomitea johtaa suomalaista urheilua ja liikuntaa kokonaisvaltaisesti. Sen tehtävä on laajasti viedä eteenpäin yhteistä urheilukulttuuriamme. Olympiakomitea on profiloitunut historiansa saatossa hyvin vahvasti yksilölajien kautta; milloin Suomi on juostu ja milloin hiihdetty maailman kartalle. Perinteisille yksilölajeille on edelleen tärkeä paikkansa. Suomi ja maailma on kuitenkin muuttunut.
Suomi profiloituu yhä enemmän joukkuelajien myötä: mm. jääkiekko, jalkapallo, salibandy, koripallo ja lentopallo saavat kansaa liikkeelle seuroihin ja katsomoihin. Lisäksi kansainvälinen menestys tukee, että olemme nykyään joukkuelajien maa. Tämä ei kuitenkaan näy Olympiakomitean johdossa vaan päinvastoin. Uudesta hallituksesta voinee todeta vain 2/15 jäsenistä edustavan taustaltaan selkeästi joukkuelajeja: Emma Terho ja Marco Casagrande. Suhdeluku ei ole mitenkään kohdillaan ja se on jopa heikompi kuin edeltävässä hallituksessa.
Suuret joukkuelajit eivät tarvitse Olympiakomiteaa läheskään niin paljon kuin Olympiakomitea tarvitsisi suuria joukkuelajeja. Olisi nimenomaan pienempien lajien etu, jos suuret olisivat vahvemmin edustettuina jatkossa. Kasvu on huomattavasti helpompaa tätä kautta, ja siitä kasvusta hyötyvät kaikki.
Olympiakomiteassa lajien välistä valtaa ei myöskään jaeta tällä hetkellä reilusti. Äänimääriä pitäisi suhteuttaa huomattavasti enemmän sen perusteella, miten paljon lajissa on esimerkiksi harrastajia. Porrastusta tarvittaisiin enemmän. Siellä missä on menestystä ja massoja, pitäisi olla myös ääniä enemmän.
Haastoin aiemmin Twitterissä puheenjohtajaehdokkaita myös urheilijoiden äänen kuulumisesta. Tällä hetkellä säännöt sanovat, että varsinaiseksi jäseneksi voidaan valita vain yksi taho per laji/lajiperhe. Jääkiekkoliitto edustaa siis Olympiakomiteassa jääkiekkoa, mutta ei jääkiekkoilijoita. Liitto edustaa seuroja, ei urheilijoita.
Esimerkiksi Suomen Jääkiekkoilijat ry edustaa noin puolta suomalaisista ammattiurheilijoista, mutta kelpaa vain kumppanuusjäseneksi ilman äänestysoikeutta puheenjohtajasta ja hallituksesta. Tämä on mielestäni selvä epäkohta, joka tulisi korjata kaikkien lajien osalta. Mikäli haluamme urheilijoiden äänen kuuluviin päätöksentekoon vahvemmin, olisi sääntömuutokselle varmasti paikkansa. Tarvitsemme toki myös enemmän ja vahvempia urheilijayhdistyksiä ylipäätään suomalaiseen liikuntakenttään.
Olympiakomitean brändi nimensä mukaisesti juontuu vahvasti olympialaisten kautta. Monien suurten lajien osalta olympialaiset eivät muutoinkaan ole ollut se juttu pitkään aikaan. Olympialaisten merkitys toivottavasti suurina massatapahtumina autoritäärisissä valtioissa pienenee jatkossa. Tulevaisuudessa huippu-urheilulla voisi olla vahvempi rooli kansallisessa urheilussa – ja toisaalta kansainvälisessä urheilussa enemmän lajien omiin tapahtumiin.
Pitkällä aikavälillä miettisin, olisiko meillä jopa Kansainvälisen Olympiakomitean tilalla mieluummin Kansainvälinen Urheilukomitea ja sen myötä kansalliset Urheilukomiteansa. Nimelläkin on merkitystä siihen, mitä edustetaan. Vaikeaa on myös nähdä, esimerkiksi Suomessa paikallisesti vahva joukkuelaji pesäpallo, liittonsa kautta edustettuna Olympiakomitean alla, vaikka varsinainen jäsen onkin.
Toivottavasti meillä on urheilussa kykyä nähdä paremmin tulevaisuutemme suunta niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Kovana pyöräilymiehenä ja monissa lajeissa toimineena, toivon meidän nykyaikaistavamme toimintaa niin Olympiakomiteassa kuin muuallakin urheilun ja liikunnan kentällä. Kannattaa mennä lapa jäässä sinne, johon se kiekko on tulossa.
Tsemppiä Olympiakomitean uudelle johdolle haastavina aikoina!
Teemu Ramstedt
Suomen Jääkiekkoilijat ry puheenjohtaja